sunnuntai 3. tammikuuta 2021

Täällä ollaan, vielä

 Edellisestä tekstistä on kulunut pian kaksi vuotta. Havahduin siihen, kun yhtäkkiä keskellä yötä, täällä sairaala sängyssä mieleeni tuli käydä läpi vanhoja postauksiani.

Osaankohan edes enää käyttää tätä? Lukeeko kukaan edes enää blogeja? Luki tai ei, päivitän silti. Heille, ketkä ei muuta sosiaalista mediaani seuraa, oon yhä täällä (Instagramini löytää nimellä saaraeleonoora).



Viime vuosi, tammikuusta lähtien oli äärimmäisen raskas. Se alkoi sairaalasta ja päättyi sairaalaan. Maailman tilanteesta ei liene tarvitse mainita. Mutta omassa elämässäni oli yksi vaikea keuhkokuume (koronaepäilyineen), heti perään sepsis, yhdeksän kuukauden kestävä kotisairaala jakso suonensisäisen ravitsemuksen ja nesteytyksen vuoksi, munuaiskivien kanssa taistoa sekä niiden poisto ja loppuvuosi yliopistosairaalan vatsaelinkirurgisella osastolla saman ongelman vuoksi, kuin minkä takia suonensisäinen ravitsemuskin on mennyt lähes koko vuoden ja menee jälleen.

Kaikesta huolimatta, yritän nähdä vuodessa 2020 hyvääkin.

Ainakin vuosi kasvatti minua ihmisenä enemmän, kuin mikään vuosi koskaan. Sain elämääni korvaamattoman tärkeän ihmisen. Juhlin rakkaita ihmisiä. Yllätimme rakkaan ihmisen ystävien ja muiden ihanien ihmisten kanssa. Lauloin, nauroin, itkin ja huusin kivusta. Pakahduin onnesta ja rakastin.

Haluan edelleen nähdä kaiken pahan takana jotain hyvää. ❣️




Toivon kaikille ihanaa alkanutta vuotta ja parempaa kuin vuosi 2020!+! 🎆❣️

2 kommenttia:

  1. Kaikkea hyvää ja elämäniloa sinulle toivon!

    VastaaPoista
  2. Ja täällä pysytään �� mul on sytkäri kun tulee pimeää. - S-

    VastaaPoista