perjantai 18. tammikuuta 2019

Kuulumisia

Aika päättää pitkä hiljaisuus. Toistaiseksi.

Toivoisin, että voisin kertoa koko maailmalle jotain iloista. Vaikka, että elämä on nykyään ihanaa ja helppoa. Liibalaabaa. Ei elämä taida kellään olla aina helppoa.

Elämänihän ei ole mitenkään helpottunut. Olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään ikävien asioiden ajattelemista ja etsimään elämääni muutakin sisältöä kuin sairaudet sekä niiden kanssa eläminen. Voimavarojen puitteissa tottakai.

Meikillä saa aikaan paljon. Totuus ei ole aina se, mikä näkyy somessa.


Tarvitsen super paljon lepoa, mutta oon pyrkinyt senkin suhteen olemaan armollisempi itselleni. Sanoen, että se on ihan ok. On ok levätä.



Syksyllä mulla oli todella hyvä ja silmiä avaava laitoskuntoutusjakso, ekaa kertaa selkäydinvammoihin erikoistuneessa laitoksessa. Tunsin ensimmäistä kertaa, että minua ymmärretään. Täysin. Verenpaineiden sekoilusta, kaikkiin niihin intiimeihinkin asioihin. Siellä ei ollut kiellettyjä puheenaiheita tai asioita.

Validiassa, ulkona oli kaunis syksy.

Olen miettinyt, jos kirjottaisin päiväkirja tyyppisesti silloin, kun pystyn ja jaksan, mutta ilman velvollisuudentunnetta tai mitään paineta. Miltä kuulostaa?

❤ llä, Saara


3 kommenttia:

  1. Hyvältä kuulostaa. Armollisuus itseään kohtaan on yhtä tärkeää kuin toisia kohtaan.

    VastaaPoista
  2. joo validiassa voi puhua noloistakin asioista ym. joka kerta siellä oppii, kuulee jotain uutta. Mäkin saan sieltä uutta tietoa vaikka oon ollu jakkarassa 29 vuottaa...

    VastaaPoista
  3. hei saara!
    päiväkirjatyyppinen blogi kiinnostaa aina, ihan varmasti moni kipusairas saa paljon siitä kun kerrot ihan konkreettisesti, millainen sun päivä on <3
    (tänään vasta huomasin sun viestisi kohtiblogissa, se oli hukuksissa! kiitos kommentistasi ja aurinkoa tähän viikkoon!)

    VastaaPoista