perjantai 8. kesäkuuta 2018

Muistoja, teksti vaikealta hetkeltä

Viime aikoina olen tietoisesti yrittänyt käydä pala kerrallaan kaikkea viime vuonna koettua läpi. Moni teistä onkin ehkä saattanut seurata tätä matkaa, mutta mukana saattaa olla uusiakin lukijoita, joten avaan hieman, mitä tällä edellä olevalla lauseella tarkoitan.

Olen siis monisairas 26- vuotias nuori nainen Kotkasta. Viime vuonna tilanteeni vaikeutui paljon entisestään ja jouduin viettämään suurimman osan vuodesta sairaalassa. Menin hetki kerrallaan, erilaisista toimenpiteistä seuraavaan. Marraskuussa minulle tehtiin iso leikkaus, josta seurasi jälleen pitkä jakso sairaalassa ja sitäkin pidempi toipuminen.



Viime vuonna kaikkien läheisten lisäksi iso voimavara minulle oli kirjoittaminen. Kirjoitin paljon. Someen olen tuonut aiemmin vain pieniä pintaraapaisuja tilanteestani, olostani ja kaikesta tapahtuneesta. Nyt ajattelen kuitenkin niin, että ihanat lukijani tukivat minua viime vuoden lävitse viiden vakavan verenmyrkytyksen, lukuisten muiden infektioiden ja leikkausten. Haluaisin nyt jakaa teille osia viime vuodestani. Niitä muistioon kirjoitettuja, julkaisemattomia tekstejä. Tekstejä, jotka olen kirjoittanut kaikista vaikeimpina hetkinä. Mitä ajattelette ideasta? Tottakai täytyy nyt mainita se, että olen aika tarkka siitä, mitä julkisuuteen jaan eli kaikista yksityisimmät tekstit sekä kuvat jäävät edelleen omiin arkistoihini, mutta on paljon, mitä voisin julkaista.




Nyt on aika julkaista ensimmäinen osa teksteistä, vaikeimmilta hetkiltä. Alla teksti;


Tässä vuodessa on ollut myös iloa. Onnellisin asia on ollut todellisen sielunsiskon löytyminen. Elämäni vaikeimpana aikana. En olisi koskaan uskonut, että löytäisin elämääni ihmisen, kuka ymmärtää minua pelkästä kosketuksesta. Katseesta. Sanoista ja sanattomuudesta. Haluaisin pystyä olemaan hänen ystävyyden arvoinen. Toivon, että vielä jonain päivänä. Kiitollisuus on sana, joka parhaiten kuvaa sitä, mitä olen hänelle tästä yhteisestä kuluneesta ajastamme velkaa. Tuntuu, että olen vain ollut yksi väsynyt kipeä tyhjä ruumis, josta ei ole riittänyt hänelle tarpeeksi sitä, mitä hän olisi tarvinut ja ansainnut. Aion korvata sen kaiken vielä.

Rakkaudella, Saara

maanantai 1. tammikuuta 2018

Vuosi 2017 kiitos ja näkemiin, tervetuloa uusi vuosi.

 Vuonna 2017 sairauteni on koitelleet enemmän kuin yhtenäkään aikaisempana vuonna. Hankala invadilisoiva kipu on viidettä vuotta läsnä 24/7. Selkäydinvamman, laajan hermojuuren vaurion sekä harvinaisen sidekudossairauteni Ehlers-danlosin vuoksi kuluneena vuonna vietin sairaalassa enemmän aikaa, kuin kotoa. Yli 200 päivää. Jouduin moneen toimenpiteeseen ja isoin leikkaus oli marraskuussa, jossa virtsarakkoni poistettiin ja tilalle tehtiin avanne. Sairastin viisi sepsistä eli verenmyrkytystä ja jokainen niistä oli toinen toistaan pahempi. Menetin kaksi todella rakasta ihmistä.

Vuodessa oli kuitenkin myös paljon hyvää. Liitän tähän nyt tekstin, jonka kirjoitin eilen. Vuoden 2017 viimeisenä päivänä, valmiina vuoteen 2018, jolta toivon ennen kaikkea rakkautta, läheisten kanssa muistojen luomista ja terveyttä. Tai ainakin parempaa vointia, kuin kuluneena vuonna 2017. Nyt itse tekstiin;

Tää vuosi on ollut raskas. Niin raskas, että en aio mennyttä vuotta juhlistaa, mutta uudelta tulevalta vuodelta toivon ennen kaikkea terveyttä, vähemmän kipua ja vähemmän surua.
Tähän vuoteen on mahtunut monta vaarallista verenmyrkytystä, monta toimenpidettä ja monta leikkausta. Isoin niistä oli virtsarakon poisto marraskuussa. Tänä vuonna olen menettänyt kaksi todella rakasta ihmistä. Olen itkenyt piilossa, olen yrittänyt hengittää pimeässä kylpyhuoneessa veden valuessa rikkinäistä kehoani pitkin. Olen yrittänyt pysyä kasassa, suojella muita kaikelta tältä.
Jotta ei muisteltaisi pelkkiä ikäviä asioita, on tänä vuonna tapahtunut paljon hyviä, onnellisia ja iloisia asioita. Olen tavannut uusia ihania ihmisiä, saanut elämän pituisia uusia ystävyyssuhteita, saanut olla monessa ihanassa tapahtumassa ja saanut elämääni erityisen ihmisen, josta en koskaan, ikinä aio päästää irti. Minua on ymmärretty tänä vuonna paremmin kuin koskaan. Mun eteen on tehty ihan uskomattomia asioita, asioita joista tuun aina olemaan kiitollinen.

Oon saanut myös mahdollisuuden elämään. Siitä olen kiitollisempi kuin mistään. Olen tänä vuonna peittänyt paljon hymyileväisyydellä, positiivisuudella ja toivon viljelemisellä. Aion jatkaa samalla asenteella ensi vuonna, mutta toivon, että kaikki olisi helpompaa. Voisin hymyillä puhtaasta ilosta, olla onnellinen parempi vointisena ja voisin toivomisen sijaan olla kotona. Läheisten kanssa ja heidän tukena, kuten he ovat olleet tänä vaikeimpana vuonna minun tukena. Kiitos te kaikki, ketkä olette olleet elämässäni, omalla tavallanne. ❤