 |
| Tammikuu 2014 |
Olen kertonutkin, että sairastan monia sairauksia ja tämä krooninen invadilisoiva ylävatsakipu on yksi niistä. Kivun lisäksi vatsallani on muitakin ongelmia. Kolmen vuoden aikana ehtii kokeilemaan yhtä ja toista, paras keino kipuja ajatellen on ollut tietynlainen kivun kanssa elämään oppiminen, ei se kipua ole helpottanut, mutta se on auttanut elämään kivun kanssa. Mielestäni kipua ei voi koskaan hyväksyä, mutta sen kanssa voi oppia elämään sekä sitä voi tietyllä tavalla sietää, koska ei ole vaihtoehtoja. Vaihtoehtona on jäädä kohtaloon vellomaan, enkä omalla kohdallani katsonut sen olevan vaihtoehto.
Heinäkuu 2016
Kipu on vienyt paljon, kipu on vaikuttanut kaikkeen arjessani, mutta on sen kautta oppinut elämästä paljon uuttakin sekä olen löytänyt korvaamattomia ihmisiä elämääni.
Edelleen toivoisin edes jonkun kivuista helpottuvan, lähtevän pois, parasta olisi jos yhtäkkiä kaikki kipu olisi poissa. Olen silti lakannut ajattelemasta, että huomenna herätessäni kaikki on toisin, koska silloin jokainen päivä menisi huomista aamua odottaessa. Ennemmin elän tässä ja nyt, hetkessä. Elämä, joka minulla on- on kaikesta huolimatta ainutlaatuinen ja arvokas. Kipu on yksi osa sitä. Tärkeää on muistaa, että me jokainen olemme kipuinemme yksilöitä sekä jokaisen tapaa elää kivun kanssa tulisi ymmärtää. Omalla kohdallani piilotan kipua paljon muilta ihmisiltä, ehkä liikaakin, mutta se on minun keinoni selviytyä. Yritän pikkuhiljaa opetella kertomaan tuntemuksiani sekä kunnioittamaan kipujani, etten vaatisi itseltäni liikoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti