perjantai 15. heinäkuuta 2016

Muistojen kätköistä

Olen aina rakastanut runoja, lukea ja kirjoittaa itse.

Syksyisissä tunnelmissa, muistoja lapsuudenkodin pihalta.


Puhelimestani löysin muutaman vanhan, heikoilla hetkillä kirjoitetun runon ja haluaisin jakaa nämä teidän kanssa, runot on vuosilta 2008-2009. Ajattelin jakaa runoja yksi kerrallaan, joten tässä ensimmäinen.

"Hentoja askelia
enkelin,
kuulen
Hetken luulen
sun palaavan luokseni

Pieniä hetkiä,
rakkauden täyttämiä,
kauniita unelmia

Sä otat kädestä kiinni,
sataa
Mä nautin tästä hetkestä,
salaa
Punaiset ja oranssit lehdet
Pienien,
surullisten jalkojen alla
Hiljaa halaat,
suutelet ja sanot;
mä palaan

Hereillä,
surullisesti pälyilen ympärilleni
Sinua ei missään,
olitkin kuvitelma
Pieni ja hajoava

-Saara"

Onnellinen päivä v.2014.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti