Reilu viikko sitten sain rautaa suoraan suoneen tiputettuna, siitä huolimatta tunnen oloni edelleen hyvin väsyneeksi. Toivoisin tämän harmaan pilven väistyvän jo päältäni, väsymys tuntuu ikuisuudelta, väsymys on kuin joka päiväinen harmaus, sumupeitto koko kehon ympärillä. Kyllä se päivä vielä koittaa, niin haluan uskoa.
Perjantaina uusi pyörätuoli saapui, pyörätuoli on yksilöllisesti suunniteltu ja erittäin kevyt. Käteni eivät jaksa kovin painavaa tuolia kelailla. Myös jokin aika sitten sain ranteisiini rannetuet nivelten hankalan yliliikkuvuuden ja haurauden vuoksi. Jalkaani on lähiaikoina tulossa myös yksilöllisesti valmistettu vahva tuki, koska nilkan virheasento on melkoinen, eikä ihan "kevyet" tuet estä nilkkaa vääntymästä.
Meidän kesä on ollut melko tasaista matkaamista kohti syksyä. Elokuussa on edessä kuntoutusjaksot ja toivoisin väsymyksen helpottavan, toivottavasti ajan kanssa.
Lyhyesti kuulumisia ja enemmän voi seurata instagramin sekä snapchatin puolelta. Instagramista löytää nimellä saaraeleonoora ja snappiin voi lisätä saara_kymi - kirjoittamiseen ei aina riitä voimat, joten yksi kuva saattaa joskus kertoa enemmän kuin tuhat sanaa. Silti en tästä halua luopua, paikasta, johon voin vapaasti kirjoittaa, mitä ikinä haluankaan. Ehdotuksia otetaan myös kiitollisena vastaan, jos on jotain, mitä erityisesti haluaisit minusta tai elämästäni kuulla.
"Sun pitää luottaa, että sun selkäranka kestää-
vaikka joskus elämä polvilleen sut pistää"
sunnuntai 24. heinäkuuta 2016
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Muistojen kätköistä
Olen aina rakastanut runoja, lukea ja kirjoittaa itse.
Puhelimestani löysin muutaman vanhan, heikoilla hetkillä kirjoitetun runon ja haluaisin jakaa nämä teidän kanssa, runot on vuosilta 2008-2009. Ajattelin jakaa runoja yksi kerrallaan, joten tässä ensimmäinen.
"Hentoja askelia
enkelin,
kuulen
Hetken luulen
sun palaavan luokseni
Pieniä hetkiä,
rakkauden täyttämiä,
kauniita unelmia
Sä otat kädestä kiinni,
sataa
Mä nautin tästä hetkestä,
salaa
Punaiset ja oranssit lehdet
Pienien,
surullisten jalkojen alla
Hiljaa halaat,
suutelet ja sanot;
mä palaan
Hereillä,
surullisesti pälyilen ympärilleni
Sinua ei missään,
olitkin kuvitelma
Pieni ja hajoava
-Saara"
Syksyisissä tunnelmissa, muistoja lapsuudenkodin pihalta. |
Puhelimestani löysin muutaman vanhan, heikoilla hetkillä kirjoitetun runon ja haluaisin jakaa nämä teidän kanssa, runot on vuosilta 2008-2009. Ajattelin jakaa runoja yksi kerrallaan, joten tässä ensimmäinen.
"Hentoja askelia
enkelin,
kuulen
Hetken luulen
sun palaavan luokseni
Pieniä hetkiä,
rakkauden täyttämiä,
kauniita unelmia
Sä otat kädestä kiinni,
sataa
Mä nautin tästä hetkestä,
salaa
Punaiset ja oranssit lehdet
Pienien,
surullisten jalkojen alla
Hiljaa halaat,
suutelet ja sanot;
mä palaan
Hereillä,
surullisesti pälyilen ympärilleni
Sinua ei missään,
olitkin kuvitelma
Pieni ja hajoava
-Saara"
![]() |
Onnellinen päivä v.2014. |
perjantai 8. heinäkuuta 2016
Mun pitäis olla jossain muualla, just nyt
Kirjoitin ystävälleni hetki sitten näin;
"Rinkat selässä juna- asemalla, teltta, hyvää mieltä, kilometrien matkat ihanaa metsäpolkua siin ihmismassassa, jalat upotettuna rantahiekkaan, ruotsin laiva lipuu ohi ja ihmiset vilkuttaa."
Mihin siis kaipaan? Mitä siis kaipaan?
Tällä hetkellä ruissiin! Live- esiintymiset areenasta katsottuina palauttaa muistoja mieleen, saa kaipaamaan enemmän kuin mitään entistä elämää. Mikäänhän ei estä minua nytkään käymästä festareilla tai elämästä, mutta silti fakta on se, että kaikki on toisin nyt. Aion silti elää täysillä, vaatii se mitä tahansa.
Kuvat muistoja Ruisrockista vuosilta 2009-2013.
"Rinkat selässä juna- asemalla, teltta, hyvää mieltä, kilometrien matkat ihanaa metsäpolkua siin ihmismassassa, jalat upotettuna rantahiekkaan, ruotsin laiva lipuu ohi ja ihmiset vilkuttaa."
Mihin siis kaipaan? Mitä siis kaipaan?
Tällä hetkellä ruissiin! Live- esiintymiset areenasta katsottuina palauttaa muistoja mieleen, saa kaipaamaan enemmän kuin mitään entistä elämää. Mikäänhän ei estä minua nytkään käymästä festareilla tai elämästä, mutta silti fakta on se, että kaikki on toisin nyt. Aion silti elää täysillä, vaatii se mitä tahansa.
Tunnisteet:
EDS,
elämä,
halvaus,
harvinaiset,
krooninenkipu,
ruisrock,
Sairaus,
toivo
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)