Ihan liian tutuiksi tulleet maisemat.
Pääsin eilen sairaalasta tai pyysin päästä. Tänään laboratorio kontrollit ei vaikuttanut lupaavilta, huomenna uudestaan. Vielä perjantaina aika lääkärille. Muutama viikko sitten sairastettu septinen infektio ja kuvittelin, että siinä olisi ollut hetkeksi ihan riittävästi, mutta tämä on mun elämä. Mun elämä, nyt ja tässä. Yritän nauttia läheisistä ympärillä. Puolisoni yrittää tehdä oloni siedettävämmäksi, läheiset on isoin syy, miksi jaksan taistella päivästä toiseen. Valitettavasti keho ei välitä taisteluista, se toimii kuten toimii. Siihen on mukauduttava.
Isoin kiitos kuuluu ihmisille, ketkä on ollut läsnä elämässäni tänäkin vuonna. Teille, ketkä olette kuunnelleet itkuni ja nauruni. Ja teille, keiden ajatuksissa olen ollut. Oon enemmän kuin kiitollinen kaikista rakkaista ympärillä.
Kirjoittelen voimieni mukaan, jos en palaa ennen joulua, toivon kaikille mahdollisimman rauhallista joulua ❤
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti