Rakkaudesta

Sairaus on muuttanut paljon mun elämässä. Ehkä kaikista eniten sairastuminen ja vammautuminen on kuitenkin vaikuttanut siihen, millä tavalla näen asiat elämässä tällä hetkellä. Olen aina ollut melko syvällinen ajattelija persoonaltani, nykyisin vielä entistä enemmän. Sairauden kanssa eläessä kaikkien haasteiden keskellä, yksi asia on kuitenkin ollut yli muiden. Rakkaus.

Ennen en uskonut lauluun, jossa laulettiin rakkauden voittavan kaiken. Nyt uskon siihen. Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan, rakkaus muilta ihmisiltä, rakkaus elämään. Rakkaus kannattelee hankalimpinakin hetkinä. Asia valaistui tänään itselleni vielä entistäkin paremmin, kun katsoin isovanhempia, ketkä on mennyt naimisiin nuorina ja edelleen pysyvät  toistensa rinnalla. Rakkaus on tosi moniulotteista, rakkautta ei tarvitse konkretisoida.

Hmm, nämä on taas öisiä ajatuksia, kun kuuntelen puolisoni tuhinaa. Valo heijastuu ikkunasta verhojen välistä muodostaen kuvion seinälle. Kuvio näyttää rakkauden symbolilta. Mietin ystäviäni, perhettäni, kaikkia läheisiä. Miten rakastankaan heitä kaikkia. Miten harvoin muistan kertoa sen. Rakastan tätä kotia, missä saan elää. Rakastan elämää, vaikka se välillä julmasti kohteleekin. 

"Minä rakastan tätä elämää
Elämää kaikkineen
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä
Raakoja omppuja, rinkeleitä
Iloa, surua, ikävää
Minä rakastan elämää"

-Johanna Kurkela- minä rakastan elämää-