Crps, Krooninen invadilisoiva ylävatsakipu, Monoplegia, Sarjottainen päänsärky- Horton, Esioireinen migreeni, Kiertäjäkalvosinoireyhtymä, Erbin pareesi......

Otsikossa yksi pieni osa.

Kirjoitin samaisen tekstin Suomen Kipu ry:n vertaistukiryhmän Facebook seinälle, se kuuluu näin;



Kipu ei jätä rauhaan. Kipu on sanoinkuvailematonta. Kipu on läsnä. Läsnä jokaisena kuukautena vuodessa. Jokaisena vuonna. Niin kauan, kuin muistan. Pikkutytöstä asti on yksi kivuista ollut seuralaisenani. Kipu kuluttaa, jokaisena kuukautena. Läsnä viikottain. Kipu syö, se syö ja repii riekaleiksi pala kerrallaan- kuukauden jokaisena viikkona. Jokaisena päivänä viikossa. Kipu on läsnä joka päivä. Kipu on läsnä jokaisena tuntina, ympäri vuorokauden, jokaisena hetkenä.

Kipu ei käännä selkäänsä- mikä olisikin yksi suurimmista toiveistani. Kaikkialla on vain kipua. Kipua. Kipu. Tässä kehossa, sille on monta sijaa. Yhtäkään en ole vapaaehtoisesti sille antanut, mutta yhdessä kehossa ollaan- minä ja kipu, joten meidän on tultava keskenään toimeen. Koskaan en pysty hyväksyä, eikä tarvitse, riittää, kun siedän, enkä katkeroidu. Tässä olen ja elän hetkessä parhaani mukaan.

<-- Tekstissäni haluan tuoda esille ajatuksiani kivusta, lyhyesti, mitään sen yksityiskohtaisemmin kuvailematta. Ajatus tulee mielestäni öisestä ajatustulvastani hyvin esille.

Jo pienestä tytöstä lähtien kipu on ollut seuralainen- surkein sellainen (heh- voisinpa leikkisästi tähän kohtaan heittää "tähän mennessä", mutta kyllä halvaus on ihan yhtä ikävä kumppani myös). Siihenkin liittyy kohdallani omalla tavallaan kipu. Vaikka itse halvaantunut jalka on täysin tunnoton- päkiää lukuunottamatta. Crps on kehittynyt ja muodostaa kovat kivut sekä sairaudelle tyypilliset muutokset raajassa.

Miksi haluan kirjoittaa? Itselleni. Haluan tuoda ajatuksiani ulos päästäni ja mikä sen parempi tapa, kuin blogiin kirjoittaminen- tämä on oiva tapa käsitellä asioita. Haluan kirjoittaa tietysti myös muille, jos joku vaan ikinä millään tavalla voisi hyötyä kirjoittamastani, kokea saavansa mahdollisesti tukea, löytävänsä vertaisia tätä kautta, löytävänsä vinkkejä- ihan mitä tahansa ja mihin tahansa vaikkapa arjen elämään.

Ja täällä- omassa pienessä blogissani ilmapiiri on pääsääntöisesti positiivinen, paitsi jos minua kenkuttaa. Silloin tottakai puran kiukkuni tänne, mutta kiukkuisia päiviä on harvoin.

Kaikesta huolimatta, rakastan elämää. Elämä on lahja. Liian arvokas hukattavaksi.

En aio antaa hetkenkään lipua ohitse.

Tässä olisi muutamia hyviä ja hyödyllisiä linkkejä, joista itse olen saanut hurjasti apua:

http://ala-sairastu-vakavasti.blogspot.fi

http://www.suomenkipu.fi

http://www.migreeni.org

http://www.suomencrps-yhdistys.fi

Ja tosiaan, kaikki edelliset linkit halusin laittaa ihan vain siksi, että korvaamaton tuki matkan varrella- jo entuudestaan läheisten ihmisten lisäksi, on löytynyt noiden sivustojen kautta. Löysin alussa aina googlettamalla sivuston, sitä kautta tutustuin facebookin vertaistukiryhmiin.

Suomen kipu ry:llä on myös ihan live- vertaistuki kipuryhmiä ympäri suomen, kuten myös Suomen Migreeni yhdistykseltä löytyy vertaistukiryhmiä ympäri suomen migreenikoille myös muut päänsärky sairauksista kärsivät voivat mennä tapaamisiin, joissa voi ihan kasvotusten tavata vertaisia, kuten myös Suomen Crps- yhdistyksellä on myös vertaistukiryhmiä eri kaupungeissa, ja kaikki tuo tieto löytyy yllä olevilta sivustoilta.

Älä sairastu vakavasti suomessa- blogista voit lukea kaikenlaisia kertomuksia ja saatat huomata, että meitä on todella paljon sekä blogista löytyy hyvää tietoa kenelle tahansa terveydenhuoltoon liittyvistä asioista kiinostuneille.

Mutta mikä tässä kaikessa pahassa on ollut hyvää, tapani on aina etsiä kaikesta jotain hyvää. Olen tutustunut korvaamattoman tärkeisiin ja ihaniin ihmisiin.

Kaikki te- ootte sankareita.

Rakkaudella, Saara