Mihin aika kuluu?

Monesti mietin, että vasta leikittiin serkkujeni kanssa piilosta serkkuni omakotitalon pihapiirissä. Ei mietitty, mitä kenelläkin oli päällä, oliko hiukset hyvin ja sopiko housut sekä paita toisiinsa. Lapsen murheet olivat silloin niin toista kuin aikuisen ihmisen. Ja aikuistenkin ihmisten murheet ovat erilaisia. Toiset murehtivat töistä, toiset avioliitosta, toiset raha-asioista, toiset ulkonäöstä, toiset sairauksista ja toiset kaikesta siitä, toiset jostain ihan muusta. Kukaan ei ole mikään sanomaan, kenen murheet ovat suurempia kuin toisen. Hetkittäin itse ainakin toivoisin voivani olla vielä lapsi. Viaton, pieni, vailla minkäänlaista ymmärrystä ja vastuuta. Vaikka toisaalta en kaipaa niitä hetkiä laisinkaan.

Lapsuus ei ollut kuulemani mukaan itselleni helppoa aikaa. Olen kärsinyt hankalasta migreenistä pienestä asti. Jo päiväkodissa aloin kärsiä oireista ja voin pahoin milloin missäkin sekä armoton päänsärky muistuu kyllä mieleeni. Pimeä huone, uni ja ämpäri. Ne olivat jo pienenä tärkeimmät asiat elämässäni. Edelleen tämä sairaus on vahvasti elämässäni. Kroonisena eli mukana ympäri vuorokauden. Kaiken muun lisäksi. Silti haluan elää täysin normaalia elämää. Tai ainakin yrittää elää.

Mielestäni ikinä ei saa antaa minkään tai kenenkään hallita sinun elämääsi. Oli hallitsijana kipu tai toinen ihminen. Jokaisen tulee kyetä määräämään elämästään itse. Silloin jos antaa jollekin vallan, antaa koko käden ja helposti se vie kaiken. Itse olen nähnyt lähipiirissäni paljon ihmisiä, ketkä on uhriutunut sairaudelle. He elää sairaudelle. He tekee kaiken sairauden armoilla, sairauden sanelemana. Ilman minkäänlaista omaa päätäntä valtaa. Uhriutuneita. Surullista katsoa sivusta, kuinka joku antaa koko elämän lipua ohitse. Huomaamattaan näin elämästä kuluu vuosi, kuluu toinenkin ja elämästä katoaa koko pohja. Ei ole enää muuta kuin sairaus, minkä vuoksi eletään.

Itse olen päättänyt ottaa sen linjan, että otan elämästä kaiken irti, kaikesta huolimatta. En voi elää eilistä, enkä tietää huomisesta, yritän elää tässä hetkessä- tänään. En halua, että elämäni lipuu ohi ja jossain vaiheessa mietin, mitä olen elämässäni saavuttanut tai mistä olen onnellinen. Haluan olla onnellinen jokaisesta eletystä hetkestä. Onnellinen siitä, että olen tässä ja nyt.

"Älä kadota hetkeä, ole läsnä ja hengitä,

voi pieni hetki ohitse mennä,

jos et kii tiukasti pidä,

kohti unelmiasi lennä

On kyseessä matka aurinkoon tai kuuhun,

älä anna kenenkään estää,

vaan mene ja jätä energiasi muuhun

kuin murehtimiseen

Kuka olet ja minne menet,

mitä oli eilen ja mikä on huomen,

matka ääretön

avartukoon lapsille rohkeimpien

kaikille, ketkä kohtaa hetken

sen mikä on tänään

ei, mitä oli eilen"

-Saara-

Muistakaa ystävät♡