keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Unettomia öitä

Yöt tuntuu loputtomilta. Kuuntelen sateen ropinaa. Yritän nukahtaa, mutta se tuntuu mahdottomalta tehtävältä.



Tänään on taas viety kroppa äärirajoille, joka tuntuu kostautuvan nyt. Missä vaiheessa tää keho lakkasi kestämästä edes pientä rasitusta? Pakko silti yrittää. En aio antaa periksi.

Tsemppaan joka hetki, ihan läheistenikin takia. Jotenkin vain tuntuu, että koko kroppa hajoaa pala kerrallaan. Sen muutoksen huomaa aina parhaiten, kun tsekkaa jostain, miten meni kuukausi sitten. Halvautumisen jälkeen on tullut todella paljon kaikkea, asioita, jotka vaikuttavat joka päiväiseen elämään.



Päivät menevät silti eteenpäin, hetki kerrallaan on parasta. Nyt toivon pääseväni suorittamaan psykologian perusopintoja avoimessa, omassa tahdissa. Toivoisin myös talven tulevan, jotta pääsisin kokeilemaan laskettelua sellaisella kelkalla. Myös monia muita haaveita olisi tulevaisuuden varalle, mutta ehkä nyt tyydyn odottelemaan tulevaa talvea ja joulua!

Kuva otettu v. 2012

tiistai 27. syyskuuta 2016

Joulun lapsi


Hmm, onkohan liian aikaista alkaa toivoa, että voisi laittaa joululaulut soimaan sekä miettiä, miten koristelisi joulukuusen.

Ehkäpä. Mutta rakastan joulua. Saatan miettiä seuraavaa joulua jo välittömästi jouluaaton jälkeen. Olen miettinyt vaikuttaako tähän se, että olen syntynyt joulun tienoilla? Ehkä. Ehkä ei.


Parasta on se rauhallisuus joulussa. Kaikki ne valot pimeyden keskellä, koristeet sekä jouluisia lauluja soittavat radiokanavat. 


Kaikenlaisilla joulukonserteilla on aina ollut iso rooli mun elämässä. Aloitin laulamisen kuorossa jo 5-vuotiaana. Muistan ikuisesti kaikki ne jouluyön konsertit. Pukeuduttiin lakerinkenkiin ja tekoturkis takkiin. Ilouutinen kaikuu usein päässäni. Se oli ehdoton suosikki joululauluista.



Enää alle 90 päivää jouluaattoon. En malttaisi odottaa. Jouluinen villapaita sekä collegehousut odottavat vaatekaapissani päällimmäisinä, että voisin ottaa ne jo käyttöön. Yllä olevassa kuvassa oleva poro odottaa paikkaansa.

Joulu. Millaisia ajatuksia se teissä herättää rakkaat lukijat?

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Rakkaudesta

Sairaus on muuttanut paljon mun elämässä. Ehkä kaikista eniten sairastuminen ja vammautuminen on kuitenkin vaikuttanut siihen, millä tavalla näen asiat elämässä tällä hetkellä. Olen aina ollut melko syvällinen ajattelija persoonaltani, nykyisin vielä entistä enemmän. Sairauden kanssa eläessä kaikkien haasteiden keskellä, yksi asia on kuitenkin ollut yli muiden. Rakkaus.




Ennen en uskonut lauluun, jossa laulettiin rakkauden voittavan kaiken. Nyt uskon siihen. Rakkaus toisia ihmisiä kohtaan, rakkaus muilta ihmisiltä, rakkaus elämään. Rakkaus kannattelee hankalimpinakin hetkinä. Asia valaistui tänään itselleni vielä entistäkin paremmin, kun katsoin isovanhempia, ketkä on mennyt naimisiin nuorina ja edelleen pysyvät  toistensa rinnalla. Rakkaus on tosi moniulotteista, rakkautta ei tarvitse konkretisoida.




Hmm, nämä on taas öisiä ajatuksia, kun kuuntelen puolisoni tuhinaa. Valo heijastuu ikkunasta verhojen välistä muodostaen kuvion seinälle. Kuvio näyttää rakkauden symbolilta. Mietin ystäviäni, perhettäni, kaikkia läheisiä. Miten rakastankaan heitä kaikkia. Miten harvoin muistan kertoa sen. Rakastan tätä kotia, missä saan elää. Rakastan elämää, vaikka se välillä julmasti kohteleekin. 

"Minä rakastan tätä elämää
Elämää kaikkineen
Pimeitä polkuja, aurinkoteitä
Raakoja omppuja, rinkeleitä
Iloa, surua, ikävää
Minä rakastan elämää"
-Johanna Kurkela- minä rakastan elämää-

perjantai 16. syyskuuta 2016

Lyhyt kannanotto

Kopioin alle tekstin, jonka julkaisin Facebookissa. Tämä on oma kokemukseni tällä hetkellä ja haluan sen jakaa teille, koska mielestäni epäkohtia on helppo tuoda esiin, mutta joskus unohtuu kertoa positiivisista kokemuksista, mitkä nekin olisivat ihan suotavaa palautetta esim. Viime aikoina otsikoissa paljon olleelle päivystyshoidolle.

Eli itse asiaan;

Viime päivinä mediassa on ollut paljon kirjoituksia siitä, millaista hoitoa on saanut päivystyksessä potilaana ollessaan. Mun täytyy kyllä nyt tässä kohtaa sanoa, että nostan hattua kaikille teille kollegoille, teette huippu arvokasta työtä. ❤️🙏🏻

On ollut tilanteita, joissa itsekin olen tullut väärin ymmärretyksi harvinaisien sairauksieni kanssa, mikä on täysin ymmärrettävää. Mutta näissäkään tilanteissa ei auta rumat sanat tai hankalaksi heittäytyminen. Esimerkkinä viime viikkoina käydyt päivystys/ ensiapu käynnit, on hoito ollut kaikesta päätellen huippu hyvää sekä ripeää, eikä mitään valittamista saamastani hoidosta päivystyksessä ole. Hoitajat ja lääkärit sekä koko muu päivystyksen henkilökunta tekee arvokasta työtä. Aina tai ainakin useimmiten potilaana yritän itsekin kaiken keskellä muistaa, että potilas ei välttämättä ihan aina näe kaikkien seinien ja ovien taakse. Päivystys on paljon muitakin kuin ne mahdollisesti kymmenet jonossa istuvat ihmiset käytävillä, lisäksi potilaita tulee ambulansseilla, toisista ovista ja niin edelleen. Ja tarkoitukseni ei todellakaan ole väheksyä kenenkään kokemuksia, toivoisin vaan, että välillä mietittäisiin, me jokainen- miten asiat tuodaan julki, asioilla on niin monta puolta. Kaikkea ei aina voikaan tulla ajatelleeksi.

Yritetäänhän muistaa, että me kaikki ollaan ihmisiä, potilaat ja hoitajat. 🙏🏻
-Saara, Sairaanhoitaja (työkyvytön tällä hetkellä)

perjantai 9. syyskuuta 2016

Sängyn pohjalla

Melkein joka syksyiseksi perinteeksi on muodostunut jonkinlainen hankala pitkittynyt tulehdus tai kuume ilman sen suurempaa syytä. Nyt tosin taustalla on jo hieman pidempään jatkunut ikävä infektiokierre, joka toivottavasti päättyisi jossain vaiheessa.

Pari edellis viikkoa on siis tosiaan mennyt enemmän ja vähemmän sängyn pohjalla kuumeessa, muiden kipujen lisäksi kuumeesta kipeänä. Olen myös joutunut viettämään tällä viikolla muutamia öitä sairaalassa jo pidempään jatkuneen infektion mennessä pahemmaksi.



Nyt kuitenkin alkaa vointi jo näyttämään siltä, että jaksaa jo jopa istua ja lämpökin pysyy jo huomattavasti turvallisemmilla vesillä, joten uskaltaisin melkein sanoa, että tältä erää tauti alkaa olla voitettu.

Yritän pian palailla blogin pariin aktiivisemmin sekä luvassa myös hieman pieniä muutoksia blogin puolella! Pysykää siis kuulolla.