Minun on ollut hankala avata tämä sivu. Olisi niin paljon sanottavaa ja samalla ei yhtään mitään. Nyt kuitenkin tuli tunne, että haluan tulla päivittämään kuulumiset. Syksy alkaa vaihtua talveksi, rakastan talvea. Se aiheuttaa omanlaisensa ongelmat näin pyörätuolin käyttäjällä, etenkin jos teitä ei aurata kunnolla ja lumikinokset jätetään juuri "oikeisiin" paikkoihin. Odotan talvea silti, lunta ja kylmää. Kaunista valkeutta. Samalla odotan talven mukanaan tuomia tapahtumia!
Tiedossa olisi paritkin pikkujoulut, joulu, synttärit, uusivuosi ja ollaan vähän pohdiskeltu S:n kanssa jotain pientä reissua johonkin, jos saadaan jostain reissurahat kasaan. Ja tietysti tärkein seikka, jos olen siinä kunnossa, että pystyn matkustamaan. Haaveilen tällä hetkellä semmoisista ihan tavallisista jutuista, ihan arkisista, sellaisista, mistä varmaan monet muutkin haaveilee.
Viimeviikkoihin on mahtunut taas melko paljon ikävyyksiä sairauksien ja vamman suhteen. Vamman aiheuttama virtsaumpi on tuonut melkoisen paljon päänvaivaa. Mulla on sen vuoksi ollut viime syksystä lähtien cystofix eli katetri, joka menee suoraan vatsanpeitteiden läpi rakkoon. Jatkuvat tulehdukset ja katetrin tukkeutuminen sai aikaan kuitenkin sen, että ensin se saatiin viime viikolla vaihdettua ja loppuviikosta jouduttiin poistamaan tukkeuduttua. Nyt sitten mennään tällaisella kestokatetrilla siihen asti, kunnes uusi cystofix pystytään laittamaan.
Olen myös kuumeillut pitkään, se laskee yleiskuntoa ihan huimasti. Kaiken tämän myötä tuntuu jotenkin kaikki voimat hiipuneen. Olen maannut sängyssä, tuijottanut kattoa sekä pyytänyt miestäni tuomaan lämpöpussukkaani (en nyt löydä sitä sanaa sille geelimäiselle pussille, joka lämmitetään mikrossa) ja saanut pieniä palovammoja siitä sekä makoillut lämpöpeiton alla. Juonut tosi paljon kaakaota ja glögiä. Netflix on kulutettu loppuun ja sosiaaliset suhteet on täysin puhelimen varassa. Onneksi ovat kaikki rakkaat ihanat, ketkä tietävät tilanteen ja jaksavat ymmärtää vielä silloinkin, kun en ole vastannut kymmeniin viesteihin- vaikka olen ne nähnyt. Olen välillä vain yksinkertaisesti ollut liian väsynyt vastaamaan tai liian väsynyt pitämään minkäänlaista yhteyttä. Anteeksi.
Tänään oli kuitenkin parempi päivä viikkoihin. Vaikka kivut ja vointi yleisesti on ollut melko hankala koko ajan, niin tänään kuitenkin halusin lähteä pois neljän seinän sisältä ja oli minulla yksi ihana tapaaminenkin sovittu- nimittäin kuvaustuokio Mapen ja Samin kanssa Me Olemme Värisokea- projektiin. Tähän voi kuitenkin tutustua tykkäämällä värisokean sivuista mm. Facebookissa hakusanalla: Me olemme värisokea. tai instagramissa: varisokea. Tähän juttuun tulen vielä ehdottomasti palaamaan ihan omalla postauksella. Ihanaa oli saada raikasta ilmaa meren äärellä ja vielä ihanampaa nähdä nämä kaksi ihanaa ihmistä, kiitos teille ihanat ihanasta hetkestä!
Mun oli tarkoitus siis tulla lyhyesti kirjoittamaan kuulumiset, jos joku jaksaa tämän lukea, pointsit hänelle ja kiitos. Kiitos teille kaikille eikä ruudun toisella puolen. Rakkautta. ❤️
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rakkaus. Näytä kaikki tekstit
tiistai 1. marraskuuta 2016
perjantai 15. heinäkuuta 2016
Muistojen kätköistä
Olen aina rakastanut runoja, lukea ja kirjoittaa itse.
Puhelimestani löysin muutaman vanhan, heikoilla hetkillä kirjoitetun runon ja haluaisin jakaa nämä teidän kanssa, runot on vuosilta 2008-2009. Ajattelin jakaa runoja yksi kerrallaan, joten tässä ensimmäinen.
"Hentoja askelia
enkelin,
kuulen
Hetken luulen
sun palaavan luokseni
Pieniä hetkiä,
rakkauden täyttämiä,
kauniita unelmia
Sä otat kädestä kiinni,
sataa
Mä nautin tästä hetkestä,
salaa
Punaiset ja oranssit lehdet
Pienien,
surullisten jalkojen alla
Hiljaa halaat,
suutelet ja sanot;
mä palaan
Hereillä,
surullisesti pälyilen ympärilleni
Sinua ei missään,
olitkin kuvitelma
Pieni ja hajoava
-Saara"
Syksyisissä tunnelmissa, muistoja lapsuudenkodin pihalta. |
Puhelimestani löysin muutaman vanhan, heikoilla hetkillä kirjoitetun runon ja haluaisin jakaa nämä teidän kanssa, runot on vuosilta 2008-2009. Ajattelin jakaa runoja yksi kerrallaan, joten tässä ensimmäinen.
"Hentoja askelia
enkelin,
kuulen
Hetken luulen
sun palaavan luokseni
Pieniä hetkiä,
rakkauden täyttämiä,
kauniita unelmia
Sä otat kädestä kiinni,
sataa
Mä nautin tästä hetkestä,
salaa
Punaiset ja oranssit lehdet
Pienien,
surullisten jalkojen alla
Hiljaa halaat,
suutelet ja sanot;
mä palaan
Hereillä,
surullisesti pälyilen ympärilleni
Sinua ei missään,
olitkin kuvitelma
Pieni ja hajoava
-Saara"
![]() |
Onnellinen päivä v.2014. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)