torstai 1. kesäkuuta 2017

Pientä päivitystä

Koska vammani ei ole ainoastaan halvauksen vuoksi vienyt minua pyörätuoliin. Se on vienyt elämästäni paljon, paljon muutakin. Se on vienyt etenkin paljon yhteistä aikaa läheisteni kanssa. Se on vienyt paljon terveydestäni. Mutta jossittelu ei auta, surkuttelu ei auta. Täytyy katsoa eteen päin. Olla onnellinen pienistä hetkistä. Elämästä.

"Just breathe, stay strong and don't give up."


Taas yksi hankala septinen infektio takana. Lisää sulateltavaa kehon tilanteesta. Lähes pari viikkoa sairaalahoitoa takana. Tuttu osasto, tutut hoitajat ja lääkärit. Jos jostain olen kiitollinen, niin saamastani hoidosta. Jos voisin nyt sen tehdä, tässä ja nyt kiittäisin jokaista minua hoitanutta hoitajaa, lääkäriä, terapeuttia- jokaista, joka on jollain tavalla ollut osa hoitoani, huolehtinut ravinnon saannistani ollessani sairaalassa tai muussa vastaavassa, ottanut minulta verikokeita, auttanut esimerkiksi kelan ja vammaispalvelun kimuranttien hakemusten kanssa. Ihan kaikkia, keiden hymyilevät tai ei aina niin hymyilevät kasvot olen kohdannut. Joskus kaikilla on huonoja ja joskus hyviä päiviä. Me kaikki olemme ihmisiä. Siksi rakastin olla sairaanhoitaja. Ihminen ihmiselle.



Kohta valmistaudun verikokeisiin lähtöön ja sen jälkeen alan pakkaamaan tulevaa viikkoa varten. Olenhan jo pari vuotta käynyt samaisessa kuntoutuslaitoksessa kuntoutumassa, johon olen tulevana sunnuntaina lähdössä. En siis voi luvata ihan hetkeen postausta, mutta jos on toiveita aiheista tai jotain kysyttävää, niin muistattehan, olisin niistä erittäin iloinen! ❤



Ihanaa kesää kaikille❤

Viimein kotona❤





2 kommenttia:

  1. Mukavaa ja antoisaa kuntoutusreissua.🦋

    VastaaPoista
  2. Tuli pieniä mutkia matkaan ja kuntoutusta jouduttiin nyt siirtämään. Mutta nyt täytyy vaan yrittää hyväksyä, että on vaan tää yks hetki ja yks elämä, se on elettävä parhaalla mahdollisella tavalla kaikista vaikeuksista huolimatta!❤

    VastaaPoista