Kuntoutusta

Ollaan jo puolessa välissä tätä kesää. Eilen oli ensimmäinen päivä, kun oikeasti tuntui kesältä. Alkukesästä kirjoitin blogiin kuntoutusjaksosta, joka sitten päättyikin hyvin lyhyeen. Tästä en blogin puolelle koskaan kirjoittanutkaan. Tämän sairauden ja vamman kanssa eläessä mikään ei ole yhtä varmaa kuin epävarmuus. Tällä kuluneella viikolla olin sitten tuolloin keskeytyneellä jaksolla. Keho tarvitsi hiukan aikaa toipua kevään aikana jo kolmannesta sairastetusta sepsiksestä.

Viikko oli taas kaikenkaikkiaan kokonaisuutena todella monipuolinen. Päivät täyttyivät erilaisilla terapioilla kuten fysio- ja toimintaterpaioilla. Tapasin myös psykologia, sosiaalityöntekijää sekä lääkäriä. Osaston hoitohenkilökuntaa unohtamatta. Kuntoutuspaikkani on ihan huippu. Jokainen kohdataan omanlaisena yksilönä ja sen mukaan toimitaan.

Päivien täyttyessä terapioista ja muista ajoista, illat täyttyivät ystävien tapaamisilla. Olen onnekas kaikista ihmisistä, keitä elämässäni on. Jokaisena päivänä joku läheisistä oli kanssani osastolla. Unohtamatta perinteistä pakoa kuntoutuslaitoksesta kaupungille.

Lähiaikoina on ollut paljon kaikkea ja samalla ei mitään. Täällä kirjoittelen aina, kun voimat sen sallii. Toivon lämmintä kesää jokaiselle. ❤