tiistai 11. lokakuuta 2016

Viesti kesältä

16.7.2016 

Hei elämä, minä täällä. Tuijotan ulos ikkunasta, lehmuksen oksat heiluvat tuulen mukana. Aurinko pilkistää oksien raoista. Puu näyttää kauniilta. Vahvat, jykevät oksat vaikuttavat tarpeeksi turvallisilta kiivetä. Lehdet antavat suojaa. Mutta miltä? Miltä elämä sinä minua suojelisit? Tarvitsenko suojelusta- suojeliaa, joka suojelee jokaiselta kolhulta, iskulta- suojelee myös sinulta elämä. En tarvitse, elämä sinä näytät, miten matka on kuljettava- tapahtumat ohjaavat, näyttävät suunnan. Tie on jokaisen meidän kuljettava, tavalla tai toisella. 

Minun tieni sinussa on ehkä tavallista mutkaisempi, tavallista kivisempi, tämä on soratie jota pitkin aion silti kulkea, kunnes matkalleni tulee väistämätön. Elämä, minä olen valmis. Olen heikko ja samalla tajuttoman vahva, vahvempi kuin mikään mitattavissa oleva materia. Vahvempi kuin yksikään betoni tässä karussa, pimeässä maailmassa. Elämä, sinussa on toivo ja vahvuus. Se estää päästämästä irti.


Tänään

Löysin kirjoittamani tekstin kesältä. Tekstistä heijastuu epätoivo ja samalla voi lukea rivien välistä toivon olevan hyvinkin vahvana arjessani. Vaikka voisi kuvitella, että kaiken tämän keskellä on pelkästään epätoivoa, katkeruutta ja vihaa- niin ei. Välillä turhautumista ja surua, mutta jokaisena päivänä yritän silti nähdä kauneutta. Kaikessa, mihin katson.

Olen suunnitellut monia tekstejä, väsymys on viikonlopun jäljiltä ollut ylitsepääsemätöntä, mutta hetki kerrallaan. Täytyy yrittää muistaa olla armollinen.

1 kommentti:

  1. Niin kaunis, koskettava, samaistuttava teksti. Olet tärkeä ❤

    VastaaPoista