Mistä kaikesta saan iloa elämään?

Aurinko. Hymyilevät ihmiset ympärilläni. Kaikki ehkä muille pieneltä tuntuvat asiat ovat minulle suuria asioita, kuten se, että jaksan istua pyörätuolissani kauemmin kuin kymmenen minuuttia. Tällä hetkellä ajamme Helsingistä kohti kotia. Luonto on heräämässä talviunilta, niin myös minä. Vaikka edelliset viikot on ollut melkoista koettelemusten sarjaa, luulen selviäväni kaikesta voittajana. Uskon rohkeuteni kannattelevan, en aio antaa periksi, en vaikka joskus tulevaisuus vaikuttaa hyvinkin epätoivoiselta jaksan silti uskoa. Aion selvitä kaikesta tästä voittajana.

Vaikka vuosi sitten menetin täysin kävelykykyni, kuntoni on laskenut tasaisesti, olen saanut tilalle jotain vieläkin arvokkaampaa- elämän ja hetkessä elämisen lahjan. Täytyy sanoa, minä rakastan juuri nyt, juuri tässä- elämää. Vaikka joskus tulee turhautumisen ja epätoivon hetkiä, ei se estä minua haaveilemasta, eikä rakastamasta. Tähän kaikkeen rohkeuteen, selviytymiseen ja tulevaisuuden toiveikkuuteen on vaikuttanut perheeni, ympärillä olevat ystäväni sekä koko terveydenhuollossa oleva huipputiimi- he, ketkä tätä lukevat, tietävät, mitä tarkoitan. Te luotte minuun päivä päivältä enemmän toivoa, kaikesta selvitään, en ole yksin. Ei tarvitse selvitä yksin. Kenenkään meistä. Muistetaanhan se. Kaikella kokemallani toivon vielä pystyväni auttaa muita ihmisiä sekä kääntää kaiken kokemani hyödyksi. Uskon tarkoitukseen, kaikella on jokin tarkoitus, se ei vain ole vielä valjennut minulle. Ehkä jonain päivänä.

Rakastakaa ja nauttikaa auringosta niin paljon, kuin pystytte!